Elämme epävarmoja aikoja. Tämä johtuu minusta maailmanlaajuisesta taloudellisesta tilanteesta. Miten olemme päätyneet siihen? Minusta tämä on tärkeä kysymys, jos haluamme välttää saman kuopan tulevaisuudessa.

On pakko sanoa, että epävarmuus ja kärsimys jonka tämä lama on tuonut, ei koske kaikkia. Itse asiassa on niitä, jotka hyötyvät siitä. Forbes– lehden ”The World’s billionaires” raportissa todetaan, että miljardöörien määrä on kaksinkertaistunut finanssikriisien alkamisesta. Se myös kertoo, että miljonäärien määrä nousi maailmanlaajuisesti. Heitä oli 10 miljoonaa vuonna 2009 ja vuonna 2013 jo 13,7 miljoonaa.

Voimme sanoa, että pieni määrä kerää voittoa kun valtava osa kärsii. Näyttää siltä ettei mikään ole muuttunut sitten laman 2007. Minusta ei ole epäilystäkään siitä, että lamaan mentiin koska tämä pieni hyötyjien joukko vei meidät sinne rajoittamattoman voiton tavoittelun vuoksi.

Tästä syystä olemme niin eriarvoisia. Credit Suissen ”Global Wealth Report 2013” totesi, että maailman rikkaimmat 85 ihmistä omistaa niin paljon kuin köyhimmät 3,5 miljardia ihmistä yhteensä.

Eriarvoisuuden tausta

Miten tämä on mahdollista? Mitä tapahtui, ja miksi sen on annettu jatkua? Nämä rikkaat ovat tietoisia eriarvoisuudesta. Yksi heistä, Warren Buffet, jota on arvioitu neljänneksi rikkaimmaksi ihmiseksi maailmassa, on sanonut: ”On ollut luokkasota viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, ja luokkani on voittanut”.

Tämä on kuvaava selitys asialle, vaikka uskon, että se on väärin kahdesta syystä.

Ensimmäiseksi uskon, että luokkasota on ollut ihmiskunnassa jo paljon kauemmin kuin kaksikymmentä vuotta. Minusta se on syntynyt heti kun ihmiset jaettiin työnantajiin ja työntekijöihin.

Toiseksi mielestäni hän on myös väärässä kun hän sanoi, että taistelu on voitettu. Totta on, että hänen luokkansa on vahvoilla, mutta ”sotaa” ei ole vielä voitettu.

Oxfamin ”Even it up” raportti toteaa, että monet nykypäivän rikkaat ovat tehneet omaisuuksia oman maansa hallituksien kautta, nyt jo jopa Suomessa. Tämä on siksi, että heille anettaan suoraan myönnytyksiä (esim. omaisuusveron poisto, tasaverojärjestelmät jne.). Toinen tärkeä syy on se, että julkisia palveluja ja omaisuutta on yksityistetty. Suurien yhtiöiden omistajat eivät tyydy pieniin osinkoihin, vaan ne haluavat lisää. Yleistä on, että vaikka yhtiö tekee ennätysvoittoja, työntekijöitä lomautetaan tai irtisanotaan, jotta seuraavan vuoden ennätysvoitto olisi mahdollinen. Huolimatta siitä, että nämä työntekijät mahdollistivat voitot alun perin. Yleinen käytäntö nykyään on myös se, jonka 1980 luvulla sekä Margaret Thatcher Iso-Britanniassa ja Ronald Reagan Yhdysvalloissa, aloittivat. Yhtiöt siirtävät tuotantonsa maahan, jossa työntekijöiden kustannukset ovat halvemmat. Nämä maat olivat (ja ovat) maita, joissa työntekijöiden oikeuksia ei suojella.

Alkuperämaahan jää näissä tapauksissa työttömyyden kasvu. Käytännössä Suomen kaltaisissa maissa, joissa on sosiaaliturvajärjestelmä, menetys on kaksinkertainen. Yhteisestä kassasta maksetaan työttömyysturva, mutta nyt yhteiseen kassaan ei ole antajia vaan enemmän ottajia. Toinen suuri menetys on se, että maa menettää taitoja. Mikäli näitä taitoja täytyy hankkia joskus uudestaan, se vie aikaa ja energiaa huomattavasti enemmän kuin jos nämä taidot olisivat jatkuvasti käytössä ja uusiutuisivat luonnollisesti. Yleensäkin työllisyys on muuttunut rajusti, sillä pysyviä työpaikkoja on vaikea löytää, koska niiden tilalle on tullut pätkä- ja tilapäistöitä. Tämä on muutos, jonka Suomen hallitus ja jopa ammattiliitot ovat mahdollistaneet.

Lisäksi esimerkkinä myönnytyksistä rikkaille käyvät myös johtajien ja hallintoneuvostojen jäsenten tähtitieteelliset korotukset palkkoihin ja palkkioihin. Samaan aikaan työntekijöiden palkat ovat enimmikseen pysyneet samana.

Miten eteenpäin

 Voiton tavoittelu tapahtuu ihmisten ja ympäristön kustannuksella. Olen usein miettinyt, ovatko päättäjät todella tietoisia vaikutuksista joita heidän päätöksensä tuovat koko yhteiskunnalle?

On turha odottaa, että voittojen tavoittelijalle jossain vaiheessa riittäisi. Tällä hetkellä neuvotellaan TTIP-kauppasopimuksesta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä. Tämä sopimus mahdollistaa yhtiöiden haastaa valtiot, jos yhtiön mielestä valtion politiikka vaikuttaa yhtiön voittoon.

Ruotsalainen energia yhtiö Vattenfall haastoi saksan valtion siksi, että se sulki Brunsbüttelin ja Krümmelin ydinvoimalaitokset, vaikka TTIP ei ole edes vielä voimassa.

Warren Buffet ei ole kaukana totuudesta kun hän sanoo että hänen luokkansa on voittanut. Uskon kuitenkin, että hän on väärässä. Uskon, että taistelu ei ole vielä taisteltu, mutta on sen sijaan jatkuva. Useimmat valtiot ovat myyneet itsensä yrityksille ja sitä kautta rikkaille, mutta meidän kansalaisten tehtävä on palauttaa se oikeille raiteille. Minusta valtiolla on velvollisuus suojella kaikkia. Uskon, että jos meitä on enemmän sitä vaatimassa, onnistumme rakentaa yhteiskunnan, joka toimii kaikille.

Tämä vaatii toimintaa. Tämän toiminnan voit aloittaa antamalla oman äänesi tulevissa eduskuntavaaleissa. Anna se ehdokkaalle, joka haluaa rakentaa yhteiskuntaa kaikille, ei vain ajaa oman pienen ryhmänsä etuja

Paul Abbey

30.1.2015