Ihminen pitää kohdata inhimillisellä tavalla. Tämä on varmastikin ajatus, ja periaate, joka monilla meillä on. On siksi helppoa ymmärtää järkytyksemme vanhusten epäinhimillisiä kohtelua kohtaan, joista on nyt kirjotettua mediassa. Onneksi media ja suuri yleisö on heti ymmärtänyt, ettei nyt ole kyse epäinhimillisistä työntekijöistä vaan systeemistä. Tosin virheistä on puhuttu jo kymmenen vuotta – miksi voiton tavoittelun on jatkunut ikäihmisten ja työntekijöiden kustannuksella?

Voisi olla helppoa osoittaa sormia hoitopalvelujen työntekijöiden suuntaan, mutta olisiko se oikein? Voimmeko syyttää ihmisiä, jotka tekevät työtä, jota heitä on pyydetty tekemään, ja josta maksetaan? Voimmeko syyttää ihmisiä, jotka ovat epävarmoja siitä, onko heillä työtä huomenna. Epävarmuus tulee työllisyyslainsäädännöstä, joka jatkuvasti heikentävät työntekijöiden asemaa, esimerkiksi nollatuntisopimukset ja aktiivimalli. Tämä on sallinut sen, että meillä on nyt yli 60 000 työssäkäyvää köyhää – joista osa on hoivapalvelutyöntekijöitä.

Mitä sinä tekisit, jos olisit työntekijöiden kengissä? Toimisitko ohjeiden mukaisesti vai jäisitkö työttömäksi?

Pitää siis osoittaa sormilla työnantajia, jotka ovat luoneet epäinhimillisen järjestelmä. Tässäkin on tärkeä esittää sama kysymys, että voimmeko syyttää jotakuta, joka tekee hänen työnsä? Eikö ole yhtiöiden päätavoite tehdä voittoa, voiton perään? Tämän takia, eikö olisi loogista, että he laativat menetelmiä voiton saamiseksi?

Mitä sinä tekisit, jos olisit yhtiöiden kengissä? Luotko järjestelmän, joka tekee rahallista tappiota vai sen, joka tekee voittoa?

Minä luulin, että meillä on jo olemassa järjestelmä, jonka tarkoitus on ylläpitää meidän kaikkien hyvinvointia. Eikö meidän julkissektorimme luotu nimenomaan sen takia? Miksi sitten olemme siirtämässä meidän hyvinvointipalveluja, kuten vanhustenhoito, julkispuolelta yhtiöille? Julkisen puolen tuottavuutta on nakerrettu tarkoituksellisesti vähentämällä julkissektorin rahoitusta, jotta yksityinen puoli näyttäisi houkuttelevalta. Eikö sote-malli ole tehty juuri tätä varten, että yksityistäminen valtaa koko maakunnan perushoivan?

Sormilla pitää siis osoittaa meitä päättäjiä, niin kunnan- kuin valtiotasonpäättäjiä. Uskon, että meidän on aika ymmärtää, että rahaa, eikä varsinkin sen tekemistä ei voi sekoittaa perushyvinvoinnin ylläpitämisen kanssa. Uskon, että meidän on aika alkaa uudelleen ajatella, ja varmistaa, miten hyvinvointia saadaan kaikille. Uskon, että tämä saadaan vahvistamalla julkispalveluitamme riittävällä rahoituksella. Ja sen aika on nyt.